Mistä Viikatemies

Kerrostalomme Ties',

Sitä Tuskinpa Selville Saan.



Se Isän Hengen Vei Ensin,

Sitten Kadulle Lensi.

Minä Kiiruhdin Ikkunaan:



Samassa Satamaan Laivat Uivat

- Niissä Ne Normaalit Saapuivat

Ja Valokiilat Autoissaan

Kävivät Katuja Lakaisemaan.



Kun Vieras Mies Tuli Taloon

Jouduin Outoon Valoon,

Sillä Hän Oli Normaalien Pää.



Vierailla Voimilla Kai

Kaikki Valtaansa Sai -

Nyt Kukaan Muuta Ei Kuule, Ei Nää.



Niin Nousi äitikin Niiden Paattiin,

Minä Ja Arkku Mentiin Saattiin.

Ei Enää Kotiinsa Kaivannut Hän

Kun Löysi Normaaleista Ystävän.



Isä Kunpa Voisitkin Elää Vielä.

Mietin Usein, Kuinkahan

Teille Siellä

Kuolleiden Maassa Käy:

Ikuisen Unenko Sait

Vai Vallitsevatko

Nomaalien Lait?



Pahoin Paukkuvat Ukset

Kun Puhdistukset

Riehuu öisin, Kun Liikkua Ei Saa.



Se, Mikä Viime Viikolla

Saattoi Normaalia Olla

Nyt On Kuolemaakin Pahempaa.



Niin Uusi Valta Uudet Lait Laatii

Ja Meitä Mukautumaan Vaatii.

Ne Laittaa Normaalien Merkit Hihaan

Ja Tulee Melskaamaan Meidän Pihaan.



Normaalien Joukossa

Normaalina Olossa

Elo On Unelma Loputon.



Silloinhan Tätä Voi Sietää,

Mutta Mistäpä Tietää

Mikä Huomenna Normaalia On?



Kun Suuri Johtaja Keksi,

Että Punaiseksi

Värjättävä On Kansalta Päät,



Päätin: Nyt Minä Menen.

Ehkä Soutuveneen

Kaukaisella Ulapalla Näät...



Te Voitte Tutuun Tapaanne Jatkaa.

Minä Minne Tahansa Teen Matkaa,

Minne Ei Normaalien Soimaukset Soi,

Missä Epänormaali Olla Voi.