Tiilitalojen Keskellä


Hän Kirjoitti Minulle Nimensä


Kiinalaisin Kirjaimin


Vetoavalla Hymyllään


Houkutteli Minut Porttikäytävään





Kerran Lumitraktori


Mursi Tästä Seinästä Palan


Täällä On Oma Tuoksunsa


Hämärän Kivisen Paikan


Rautaisen Portin öljytyt Saranat





Kun Siirtyy äkkiä


Päivänvalosta Pimeään


Kestää Tottua Näkemiseen


Sokeana Hetkenä Hän Suuteli Minua


Eihän Voi Tuntea Ihmistä


Joka Ei Kerro Itsestään Mitään





Sunnuntaina On Juhlavaa


Kävellä Hiljaisia Katuja


Olla Matkalla Tapaamiseen


Ihmiset Vetävät Naruista


Vakavia Koiria Ulkoilutetaan