Onka Tämä Painajainen Vai Aito Kätkytkuolema

Kylmänhikinen Vartaloni On Kuin Norsun Nuolema

Pimeyden Morsian Turmion Kätilö On Säilönyt Purkkeihin Lapsia

Hän On Kalju Astuu Siilien Päälle Ja Muistuttaa Uusnatsia



Syksyllä Pimeys Henkiin Herää Mörököllit Kärpässieniä Kerää

Ne Istuttaa Niitä Pensaisiin Ja Puihin Sieltä Ne Joutuvat Lasten Suhin

Routa Lapset Kalikoiski Jäätää, Mörököllit Lapsia Ympäri Kääntää

Ja Enkeli Taivaan Lausuu Näin Miksi Natiaiset Ovat Väärin Päin



Joka Ilta Kun Lamppu Sammuu Ja Saapuu Se Oikea Yö

Ilkeys Nurkassa Varttuu Ja Lapsiansa Syö

Kuolemanpelko Herää, Ne Joukkoja Ikkunas Alle Krää

Kätesi Ristiin Laita Ettei Perkele Niskojasi Taita