Tässä Heiluu Helsinki: Hupaisa Pikkukaupunki

Käy Täynnä Turhaa Tohinaa, Paisuen, Turvoten, Horjuen…

Se Huohottaen Opettaa: Ei Hetkeä Hukkaan Heittää Saa!

Kapitalistin Kuvastin Kertoo Sen: Suurin On Kaunehin.



Siis Paisu Ja Tulosta Tee, Niin Että Järki Sumenee

Ei Suurin Ano Armoa, Vaan Korkeintaan Kuollessaankin Muistuttaa:



Minäminäminä…minäminäminäminä…

Minäminäminä…minäminäminäminä…

Minäminäminä…minäminäminäminä…



Mutta Mitä Jää, Mitä Jää Meiltä Jälkeemme? Kasa Lihavia Luurankoja.

Korkeimman Kummun Koonnut On Voittaja



Niinkuin Koirat Pavlovin Me Käymme Suorin Rintamin

Päin Palkintoja Makeita: Historia… Mainen, Katoava Kunnia…



Annamme Oman Aikamme Materialle Kaikkemme

Ja Lapset Tulkoot Jälkeemme, He Tietävät Sen, Missä On Arvo Ihmisen…



(Toista:)

Minäminäminä…minäminäminäminä…

Minäminäminä…minäminäminäminä…

Minäminäminä…minäminäminäminä…

Mitä Siitä Jää, Lihavia Luurankoja

Korkeimman Kummun Koonnut On Voittaja.

Mitä Jää Meiltä Jälkeemme, Kasa Lihavia Luurankoja

Korkeimman Kummun Koonnut On Voittaja.

…Julistaa Nimeään Hiljainen Hautausmaa!